15.4.2010 Männikkörinteen työhuoneessa

Ai, että rakenteet eivät ohjaa ihmisen toimintaa? Kyllä ne vain näyttävät ohjaavan. Rakenteet ulottavat lonkeronsa sellaisiinkin asioihin, jotka mieluusti tulkitsemme omiksemme. Esimerkiksi tämä blogi. Kun seuraan asioiden kulkua, joiden seurauksena nyt kirjoitan tätä ensimmäistä dekaanin blogia, tunnistan rakenteet, jotka kantavat nimiä ”yliopiston ja tiedekunnan väliset tulossopimusneuvottelut” sekä ”tiedekunnan johtoryhmä”. Viime marraskuun tulossopimusneuvotteluissa sovittiin, että tiedekunnan laajennuttua Lapin yliopiston mittakaavassa supertiedekunnaksi, on sinne tarpeen muodostaa johtoryhmä. Johtoryhmä aloitti toimintansa tämän vuoden alussa; ja hyvä niin, koska uudet rakenteet elävät foorumeista, joissa voi keskustella.

Samaan aikaan tiedekunnassa alkoi vuoden kestävä hanke, jonka tavoite on edistää tiedekunnassa työtä tekevien ihmisten hyvinvointia. Johtoryhmä on ottanut tiedekuntalaisilta saadun työhyvinvointia koskevan palautteen ja ajatukset tosissaan. Keskustelu asiasta jatkuu johtoryhmässä, seuraavan kerran vajaan kahden viikon päästä. Työhyvinvointi on tiedekunnan toimivuuden kannalta avainasia. Se on ilmiselvää. Työhyvinvointi on avainasia myös tuottavuuden, tuloksellisuuden ja tehokkuuden kannalta, jos joku tunnistaa paremmin sellaiset sanat yliopistoyksikön ansioita arvioitaessa.

Yhtenä työhyvinvoinnin juonteena tiedekuntalaisten palaute pani johtoryhmän keskustelemaan tiedottamisesta, viestinnästä ja vuorovaikutuksesta. On aivan liian helppo sanoa, että ne ovat huonolla tolalla jokaisessa työyhteisössä, nyt ja aina. Ei niitä mikään luonnonlaki sellaiseksi määrää. Osana tuota keskustelua johtoryhmä ehdotti, josko alkaisin kirjoittaa dekaanin blogia. Blogia? Tiesin jotakuinkin, mikä se on; tiesin myös, että en ollut koskaan lukenut yhtään blogia, saati kirjoittanut sellaista. Oli ollut muuta puuhaa aivan riittämiin, tietokoneen ääressä ja muutenkin. Silti innostuin! Näin asiat ihmisten maailmassa toimivat. Rakenteet ohjaavat tiettyihin suuntiin, mutta ilman ihmisten innostusta työpaikalla ei tapahdu mitään uutta.

Aikomukseni on kirjoittaa dekaanin blogia arkisesta elämästä yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa ja Lapin yliopistossa. Ne ovat paitsi fyysisiä paikkoja Rovaniemellä niin myös yliopistotyöntekijöiden mielenmaisemia sekä sosiaalisia yhteisöjä ympäri maailman. En aio vältellä ikävistä ja turhauttavista asioista kirjoittamista, silloin kun niiden paikka on. Paikka on, jos mielessäni on keino ikävyyksien ja turhautumien selättämiseksi. Enimmän huomion haluan antaa hyville asioille. Filosofiani on yksinkertainen: elämä kulkee aina tulevaa kohti eikä siellä ole ongelmia ellei niitä tehdä. Avoimia mahdollisuuksia tulevassa sen sijaan on enemmän kuin voimme toteuttaa.